Translate

lauantai 29. joulukuuta 2012

Adventure of my life

Rakkaat lukijani, nyt on viimeiset päivät meneillään täällä Melbournessa ja kokosin parhaimmat muistoni kollaasiin tuonne blogin otsikon taakse. Mitäs pidätte?

torstai 27. joulukuuta 2012

Boxing day

Netistä otettu kuva hiekkaukosta :P


Eli 26.12 siirryin toisille sukulaisille viettämään viimeistä joulupäivää. Siellä avattiin loput paketit ja syötiin kreikkalaista, vietnamilaista, suomalaista ja australialaista ruokaa. Nam!

Lahjaksi sain edellisessä postauksessa mainittujen lisäksi aboriginaalien maalauksilla kuvitetun kalenterin, T-paidan, papukaija- mukin ja Gotyen CD:n. Oikein ihanat lahjat siis!
Nyt jäin siis tänne toisten sukulaisteni, Riitan, Gregorin, Palulan ja Claudian luokse. Asun täällä viimeisen viikkoni ja sitten palaan vielä päiväksi pakkaamaan edelliseen paikkaani.

Eli vielä 8 päivää kesäparatiisissa ja sitten matka suureen pakastimeen alkaa. Suunnitelmissa on lähteä iltapäivällä 4.1.2013 Melbournesta Singaporeen lentävään koneeseen ja sieltä Helsinkiin. Singaporen ja Helsingin välissä on noin kuusi tuntia hengailua lentokentällä, mutta eiköhän se riitä Tax free- shoppailuihin ;)

Kuvia on tulossa!

Christmas in Australia

piuhasähläyksen takia netistä poimittu kuva

25.12 on siis virallinen joulupäivä niin Suomessa kuin Australiassakin. Täällä sitä tosin juhlitaan eri perinteillä, niinkuin voi olettaakin. Jokaisella perheellä on jotain omaa mukana, mutta omassa "perheessäni" syötiin hieno päivällinen aperitiivien ja seisovan pöydän kattauksella. Ai että oli hyvää!

Mukana juhlimassa oli pikkuserkkuni Tanya miesystävänsä Trevlynin, hänen vanhempiensa, sekä lastensa, Nicolen (16v), Trentin (18v) ja Rileyn (16kk), sekä "vanhempieni" Mervin ja Peterin kanssa. Suurin osa vieraista jäi yöksi ja nukuin Nicolen kanssa samassa huoneessa. Nyt mulla on ainakin muutama ystävä täältä! :)

Sinä päivänä avattiin myös osa paketeista. Sain pari kirjaa (Melbournen nähtävyydet-ja Life of Pi), sekä suklaata :)

Kuvia tulee kunhan saan käsiini piuhan, jolla siirtää kuvia koneelle...

Erilainen joulu


Netistä otettu kuva tontturuusta
Joulut on siis vietetty, kolme päivää putkeen pelkkää juhlaa ja nyt olen vaihtanut taas kerran kotia. Kaiken hässäkän keskellä myös minä ehdin tonttuilla ja kaikessa vilskeessä jätin kamerapiuhan edelliseen kotiini. Se tarkoittaa kuvatonta, tai melkein kuvatonta postausta :(

 Olen pitänyt aivan liian pitkään hiljaiseloa nettiyhteyden temppuilun ja muiden kiireiden takia. Netin kanssa kävi niin kurjasti, että nettiaika ylittyi ja sen nopeus muuttui etanan kaltaiseksi. En siis viitsinyt edes yrittää ladata kuvia tai avata ylipäätään bloggeria.

Joulun vietto alkoi 24.12 junasähläyksellä kun suunnistin yksin junalla pikkuserkulleni. Meninkin sitten väärään junaan ja päädyin vieraaseen kaupunginosaan odottamaan seuraavaa junaa. Seuraavaan junaan oli aikaa melkein tunti, joten päätin lähteä etsimään jonkinlaista lounaspaikkaa. Näinkin sateen keskeltä keltaista, tuttua valoa, SUBWAY-logon. Söinkin aattolounaani subissa. Ikimuistoinen kokemus, mutta pahemminkin olisi voinut käydä, paljon pahemmin!

 Päädyin vihdoinkin pikkuserkulleni ja siellä söimme hieman juhlallisemmin. Täällä jouluaatto on tavallinen työpäivä, eikä sitä yleisesti juhlita. Kuitenkin täällä asuvien sukulaisteni juhlaperinteet tulevat Euroopasta, joten teimme poikkeuksen. Lahjat kuitenkin saivat odottaa seuraavaan päivään.

Lisään kuvia heti kun saan sen piuhan!

maanantai 17. joulukuuta 2012

I was brave, i'm proud of myself! :)

Tämän päivän tarina alkoi puoli yhdeksältä kännykän tärinään. Asetin tyynesti herätyksen torkulle, nukuin ylimääräiset 15 minuuttia ja kuullessani tärinän uudestaan, muistin, ettei tänään ollutkaan "koulupäivä" vaan tiedossa oli seikkailu Melbournen keskustassa. Siitä sainkin lisää virtaa ja suorastaan syöksähdin aamiaispöytään. Olin tyynesti unohtanut, että tänään tulee pari työmiestä korjaamaan terassia ja sainkin lievän kohtauksen kuullessani takapihalta ensin miesääniä ja sen perään heidän koskettavan tulkintansa Justin Bieberin Beauty and a beat- kappaleesta. Raukat kai luulivat, että talo oli tyhjillään...

Sitten lähdinkin köpöttelemään juna-asemalle, sieltä hyppäsin junaan, istuin sielä reilun tunnin ja pääsin vihdoinkin värikkääseen suurkaupungin sykkeeseen! Junassa oli ilmastointi päällä, joten astuessani ulos, auringon paisteesta huolimatta jalat tutisivat ja iho oli kananlihalla. Pysähdyin sulattelemaan itseäni aurinkoon, ennen kuin olin varma, että voin kysyä turisti- infosta tietoja vakaalla äänellä.

Seuraavaksi tiedossa on paljon teksti- ja kuvamateriaalia ja ilmoitan myös, että kuvat ovat kännykkälaatua!
Pari hullua hyppäsivät junan ikkunasta katolle junan ollessa liikkeessä. Näytin tämän kuvan sukulaisilleni ja he epäilivät,  että jos näyttäisin tämän poliisille, kyseessä olevat henkilöt voisivat joutua vaikeuksiin. "Train surffing" on siis laitonta.
Juna tuli vastaan, joten en siis ollut samassa kyydissä.

Infosta päädyin taidegalleriaan, jossa olikin laaja valikoima näyttelyitä valittavana ja kaikki ilmaiseksi! Kiersin siis kiinalaisen-, eurooppalaisen - ja indonesialaisen näyttelyn läpi, sekä erikoisuutena näyttelyn muodista ja baletista.

Indonesialaista taidetta


 Australian kansallisbaletin tekemä video takahuoneesta ja harjoituksista


Tarvikkeet tossujen muokkaukseen omalle jalalle sopiviksi


Kiinalaista taidetta



 Eurooppalaista taidetta




Muoti ja baletti



 Lähdin galleriasta hyvin kultturellina ja nälkäisenä ulos, joten seuraavaksi olikin aika etsiä syötävää! Ostin kananmuna-pekonileivän ja siiryin tien toisella puolella olevaan puistoon nauttimaan lounastani. Puisto oli uskomattoman kaunis! Palmujen, värikkäiden puiden takaa pystyi näkemään ylväät pilvenpiirtäjät ja valtavat nurmialueet samanaikaisesti.


Lounaspaikka <3


Kiertelin hieman ympäriinsä ja bongasin ison porukan nuoria piknikillä aivan tien vieressä. Heillä näytti olevan jonkinlaiset juhlat meneillään ja kaikilla oli hauskaa! Teki niin mieli mennä mukaan! Kiertelin siis ympäriinsä, katsoin heidän menoaan ja kävelin poispäin ujona suomalaisena. Samaan aikaan mietin, kuinka ihania ne ihmiset varmasti ovat. Heillä on noin paljon ystäviä ympärillään ja minulla vain pari aikuista kaveria täällä. Olen selittänyt asiaa siten, etten ole tavannut omanikäisiäni nuoria, koska he ovat koulussa tms. Siinähän niitä oli nyt kunnon lössi ! Mene puhumaan, mene katsomaan mikä on tilanne! Kukaan ei tule hakemaan mukaan, sinne on mentävä itse.

Ja minähän menin..
Sain melkein amerikkalaisen jalkapallon päähäni ylittäessä nurmialuetta. Mietin moneen kertaan, onkohan tämä sittenkään sen parempi idea kuin aikaisemmat oivallukseni. Siellä oli pari suunnilleen ikäistäni tyttöä istuskelemassa nurmikolla ja menin juttelemaan heille. Kyselin, onko heillä juhlat menossa, kuka on sankari tms. Tytöt katsahtivat minuun ja juttelivat kahta kiivaammin keskenään. Niin nopeasti, etten saanut selvää. Hieno homma. Näin tapahtuman mielessäni sarjakuvana ja tyttöjen päiden yläpuolella puhekuplat " What the hell is she doing? We don't know her and her speak sounds funny and maybe she is just one of those crazy people and we have to be careful." Tuntui siis aika mahtavalta. Olin jo lähdössä pois, kun yksi poika, Collin tuli kysymään "wazzup"ja aloinkin juttelemaan hänen kanssaan. Kerroin olevani kotoisin Suomesta, kiertelin puistossa, olen tutustumassa Melbourneen yms. Hän oli hyvin ystävällinen, kertoi nähtävyyksistä, mitä voisin mennä katsomaan, austalialaisia asoita, joita turistin täytyy tietää esim. urheilusta ym. Pari minuuttia ehdittiin jutella, kun hänen kaverinsa, toinen poika, tuli kysymään jotain. Collin esitteli minut hänen suomalaisena ystävänään, eikä siinä mitään, olimmehan tunteneet toisemme jo muutaman minuutin!

Collin istuu oikeassa reunassa valkoinen paita ja punaiset shortsit päällä (edellisessä kuvassa heittää palloa)
Puistosta lähdin Collinin osoittamaan suuntaan etsimään pikkuserkkuni työpaikkaa. Löysin vihdoinkin oikean tien, Collin streetin :D ja sitten olikin vuorossa oikean talonumeron etsiminen. Työpaikan osoiste oli siis 530 Collin street ja seisoin sillä hetkellä numeron 210 kohdalla. Aikaa oli jäljellä noin viisi minuuttia, joten hieman kiirushan siinä tuli ja jouduin soittamaan hyvin epäselvän puhelun keskellä ihmisvilinää. Enpä olisi uskonut, että yksi tie voi olla niin pitkä! Se kulki koko keskustan läpi, joten pelkästään tätä Collin street:iä kuljin kilometritolkulla.
Aaah, salainen unelmani!

ei ihan mahtunut kuvaan...

Kuusen alle voi tuoda lahjoja köyhille lapsille, ihanaa!
  Löysin lopulta oikean paikan ja pikkuserkkuni valtavan joulukuusen vierestä. Elämä hymyili ja tiedossa oli yhteinen lounas ja suklaakakkua :P

Pikkuserkun pihalla oli asiallinen kyltti!

Tämä päivä ei ainakaan kulunut hukkaan!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Lovely, long day!

St Paul's Cathedral
Otsikon mukainen päivä siis vietetty. Aamu alkoi hieman huonoissa merkeissä, ulkona satoi kaatamalla, ukkonen jyrähti ja huomasin, että olin katsonut väärän junan kaupunkiin, olihan tänään lauantai ja eri aikataulu. Aamulla siis tuli kiirus, kun puolentoista tunnin sijasta olikin n. 40 min. aikaa olla juna-asemalla. Mutta lähteminen keskelle myrskyä kannatti, sillä täällä Melbournessa sää muuttuu silmän räpäyksessä. Lähdin siis pitkät housut jalassa, pitkähihainen paita ja takki päällä junaan ja astuessani ulos, aurinko paistoi ja asteita oli varmasti ainakin 30°C! Ennen kuin tapasin Claudian ystävineen, kiertelin hieman keskustaa ympäri. Käväisin hetken mielijohteesta katsomassa kirkkoa, joka sijaitsi aivan aseman vieressä. Sen jälkeen jatkoin kulttuurin parissa ja kävelin modernin taiteen keskuksen läpi ja kurkkailin hieman tarjontaa. Täytyy katsoa jos ehtisin käymään jossakin näyttelyssä tai tapahtumassa. Mielenkiintoiselta tuntui erityisesti tapahtuma "sing what you feel!".
Modernin taiteen keskus
Sitten tapasin Claudian ystävänsä Sigridin kanssa asemalla, josta suuntasimme kuuluisalle turistipaikalle, Queen Victoria market:ille. Siellä oli myytävänä kaikkea ruoasta turistikrääsään, joten paikka sopi loistavasti minule! Ostinkin hieman tuliaisia Suomeen, sekä jotain pientä itselleni.
Hetken kierreltyämme menimme kahville ja sieltä leffaan. Leffan kanssa tapahtui hassusti, sillä jouduimme vaihtamaan leffaa aamulla aikojen mentyä päällekkäin, joten tiedossa oli elokuva, josta en tiennyt yhtään mitään nimen lisäksi. Leffan nimi oli Pitch perfect ja se oli ehkä yksi parhaista, tai ainakin viihdyttävimmistä näkemistäni elokuvista! Traileri antaa siitä huonon kuvan, mutta musiikki oli loistavaa ja sisälsi nykypäivän hitit. Suosittelen!



Leffan jälkeen tapasimme porukalla Claudin suomalaisen ystävän, Suvin, joka poikkesi Melbourneen maailmanympäri matkallaan. Hän on 22- vuotias sirkusakrobaatti ja aivan ihana ihminen! Juttelin hänen kanssaan suomea ja englantia, eikä puheesta meinannut tulla loppua. Tuntui jopa luontevammalta puhua englantia ja huomasin tänään jopa ajattelevani englanniksi! Kuuden viikon aikana olen oppinut paljon, niin kielestä, kulttuurista kuin sosiaalisten taitojen merkityksestä!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Melbourne

Tässä vielä pari kuvaa lauantailta, mitkä unohdin postata tänne :)





Stadion :)