Translate

maanantai 17. joulukuuta 2012

I was brave, i'm proud of myself! :)

Tämän päivän tarina alkoi puoli yhdeksältä kännykän tärinään. Asetin tyynesti herätyksen torkulle, nukuin ylimääräiset 15 minuuttia ja kuullessani tärinän uudestaan, muistin, ettei tänään ollutkaan "koulupäivä" vaan tiedossa oli seikkailu Melbournen keskustassa. Siitä sainkin lisää virtaa ja suorastaan syöksähdin aamiaispöytään. Olin tyynesti unohtanut, että tänään tulee pari työmiestä korjaamaan terassia ja sainkin lievän kohtauksen kuullessani takapihalta ensin miesääniä ja sen perään heidän koskettavan tulkintansa Justin Bieberin Beauty and a beat- kappaleesta. Raukat kai luulivat, että talo oli tyhjillään...

Sitten lähdinkin köpöttelemään juna-asemalle, sieltä hyppäsin junaan, istuin sielä reilun tunnin ja pääsin vihdoinkin värikkääseen suurkaupungin sykkeeseen! Junassa oli ilmastointi päällä, joten astuessani ulos, auringon paisteesta huolimatta jalat tutisivat ja iho oli kananlihalla. Pysähdyin sulattelemaan itseäni aurinkoon, ennen kuin olin varma, että voin kysyä turisti- infosta tietoja vakaalla äänellä.

Seuraavaksi tiedossa on paljon teksti- ja kuvamateriaalia ja ilmoitan myös, että kuvat ovat kännykkälaatua!
Pari hullua hyppäsivät junan ikkunasta katolle junan ollessa liikkeessä. Näytin tämän kuvan sukulaisilleni ja he epäilivät,  että jos näyttäisin tämän poliisille, kyseessä olevat henkilöt voisivat joutua vaikeuksiin. "Train surffing" on siis laitonta.
Juna tuli vastaan, joten en siis ollut samassa kyydissä.

Infosta päädyin taidegalleriaan, jossa olikin laaja valikoima näyttelyitä valittavana ja kaikki ilmaiseksi! Kiersin siis kiinalaisen-, eurooppalaisen - ja indonesialaisen näyttelyn läpi, sekä erikoisuutena näyttelyn muodista ja baletista.

Indonesialaista taidetta


 Australian kansallisbaletin tekemä video takahuoneesta ja harjoituksista


Tarvikkeet tossujen muokkaukseen omalle jalalle sopiviksi


Kiinalaista taidetta



 Eurooppalaista taidetta




Muoti ja baletti



 Lähdin galleriasta hyvin kultturellina ja nälkäisenä ulos, joten seuraavaksi olikin aika etsiä syötävää! Ostin kananmuna-pekonileivän ja siiryin tien toisella puolella olevaan puistoon nauttimaan lounastani. Puisto oli uskomattoman kaunis! Palmujen, värikkäiden puiden takaa pystyi näkemään ylväät pilvenpiirtäjät ja valtavat nurmialueet samanaikaisesti.


Lounaspaikka <3


Kiertelin hieman ympäriinsä ja bongasin ison porukan nuoria piknikillä aivan tien vieressä. Heillä näytti olevan jonkinlaiset juhlat meneillään ja kaikilla oli hauskaa! Teki niin mieli mennä mukaan! Kiertelin siis ympäriinsä, katsoin heidän menoaan ja kävelin poispäin ujona suomalaisena. Samaan aikaan mietin, kuinka ihania ne ihmiset varmasti ovat. Heillä on noin paljon ystäviä ympärillään ja minulla vain pari aikuista kaveria täällä. Olen selittänyt asiaa siten, etten ole tavannut omanikäisiäni nuoria, koska he ovat koulussa tms. Siinähän niitä oli nyt kunnon lössi ! Mene puhumaan, mene katsomaan mikä on tilanne! Kukaan ei tule hakemaan mukaan, sinne on mentävä itse.

Ja minähän menin..
Sain melkein amerikkalaisen jalkapallon päähäni ylittäessä nurmialuetta. Mietin moneen kertaan, onkohan tämä sittenkään sen parempi idea kuin aikaisemmat oivallukseni. Siellä oli pari suunnilleen ikäistäni tyttöä istuskelemassa nurmikolla ja menin juttelemaan heille. Kyselin, onko heillä juhlat menossa, kuka on sankari tms. Tytöt katsahtivat minuun ja juttelivat kahta kiivaammin keskenään. Niin nopeasti, etten saanut selvää. Hieno homma. Näin tapahtuman mielessäni sarjakuvana ja tyttöjen päiden yläpuolella puhekuplat " What the hell is she doing? We don't know her and her speak sounds funny and maybe she is just one of those crazy people and we have to be careful." Tuntui siis aika mahtavalta. Olin jo lähdössä pois, kun yksi poika, Collin tuli kysymään "wazzup"ja aloinkin juttelemaan hänen kanssaan. Kerroin olevani kotoisin Suomesta, kiertelin puistossa, olen tutustumassa Melbourneen yms. Hän oli hyvin ystävällinen, kertoi nähtävyyksistä, mitä voisin mennä katsomaan, austalialaisia asoita, joita turistin täytyy tietää esim. urheilusta ym. Pari minuuttia ehdittiin jutella, kun hänen kaverinsa, toinen poika, tuli kysymään jotain. Collin esitteli minut hänen suomalaisena ystävänään, eikä siinä mitään, olimmehan tunteneet toisemme jo muutaman minuutin!

Collin istuu oikeassa reunassa valkoinen paita ja punaiset shortsit päällä (edellisessä kuvassa heittää palloa)
Puistosta lähdin Collinin osoittamaan suuntaan etsimään pikkuserkkuni työpaikkaa. Löysin vihdoinkin oikean tien, Collin streetin :D ja sitten olikin vuorossa oikean talonumeron etsiminen. Työpaikan osoiste oli siis 530 Collin street ja seisoin sillä hetkellä numeron 210 kohdalla. Aikaa oli jäljellä noin viisi minuuttia, joten hieman kiirushan siinä tuli ja jouduin soittamaan hyvin epäselvän puhelun keskellä ihmisvilinää. Enpä olisi uskonut, että yksi tie voi olla niin pitkä! Se kulki koko keskustan läpi, joten pelkästään tätä Collin street:iä kuljin kilometritolkulla.
Aaah, salainen unelmani!

ei ihan mahtunut kuvaan...

Kuusen alle voi tuoda lahjoja köyhille lapsille, ihanaa!
  Löysin lopulta oikean paikan ja pikkuserkkuni valtavan joulukuusen vierestä. Elämä hymyili ja tiedossa oli yhteinen lounas ja suklaakakkua :P

Pikkuserkun pihalla oli asiallinen kyltti!

Tämä päivä ei ainakaan kulunut hukkaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti